Helsinkiläinen designin ja taiteen harrastaja elää aarteidensa kanssa ja todistaa, että tutut klassikkokalusteet säväyttävät yhä, yli 20 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen

Valoisaa, galleriamaista kaupunkikotia ei oikein voi luonnehtia huoneistoksi, sillä se on yhtä ja samaa tilaa, oikestaan 180-neliöinen yksiö. Siinä asuu pohjoismaisen ja erityisesti suomalaisen designin harrastaja.

Hänelle 1900-luku on muotoilun kulta-aika. Kokoelmista näkee, että tärkeimpiä ovat 1930-luvun ja 1960-luvun lopun välillä suunnitellut esineet. Muotoilun ystävän mielestä meidan tulisi elää ja asua vain sellaisten kalusteiden kanssa, jotka aidosti puhuttelevat meitä.

- Joillakin ihmisillä on designkalusteista sellainen käsitys, että ne ovat luksusta ja kerskakulutusta, mutta asia on päinvastoin. Niissä funktionaalisuus ja esteettisyys kohtaavat, niiden kanssa voi helposti elää läpi elämän kyllästymättä. Ne ovat ilo sekä silmälle että mielelle. Eikä tarvitse täyttää roskalavaa kolmen vuoden välein, niik kuin peruskalusteille usein valitettavasti käy, asukas sanoo.

Kotiin ja kokoelmiin pääseet designvaliot ovat 25 vuoden huolellisen valinnan tulosta. Jokaista on tutkittu, etsitty ja lopulta, kun aika on tullut, se on hankittu. Kokoelmissa on 1900-luvun suurimpien muotoilijoiden töitä: Alvar AAltoa, Eero Saarista, Paavo Tynelliä, Ilmari Tapiovaaraa ja Verner Pantonia. Huomattavan kiinnostavassa taidelasikokoelmassa on Aallon lisäksi Tapio Wirkkalan 1940-ja 50-lukujen töitä, Timo Sarpanevaa sekä Oiva Toikkaa 1960-luvun loppupuolelta. Eräs asukkaan lempilasitöistä on Gunnel Nymanin maljakko Ylösnousemus.

Aunto on Lars Sonckin suunnittelemassa, vuonna 1924 valmistuneessa kerrostalossa Helsingissä. Muutama vuosi sitten tila oli lähes alkuperäiskuntoinen viisi huonetta ja palvelijanhuoneen käsittävä huoneisto. Nyt se on suuri studioasunto, josta on erotettu seinin vain kylpyhuone ja wc. Oleskelutilat levittäytyvät koko kerroksen leveydelle, läpi talon. Ylimmän kerroksen pitkät ruutuikkunarivistöt ja valkoiset pinnat takaavat avaran vaikutelman.

Valaisimet ja audiotekniikka on sulautettu tyylikkäästi rakenteisiin, säilytystilat ja lasivitriinit on upotettu seiniin. Asukas tunnustaa tyylikseen minimalismin.

- Minimalismi on hiukan vaikea laji, koska siitä tulee helposti kalsea. On tärkeää, että valkoisten, sileiden pintojen ja lasin vastapainoksi esimerkiksi lattia on öljyttyä tammea. Orgaanisia materiaaleja ja tekstiilejåkin tarvitaan. Kromin ja kiillotetun kiven käytössä olen varovainen, ettei sisustuksesta tulisi kylmä.

Minimalistinen sisustus on oiva tausta designesineille. Avarassa, vaaleassa tilassa jokaisen tuolin, teoksen ja valaisimen muoto korostuu.

- Säilytystila on yksi tärkeimmistä suunniteltavista asioista. Sitä on oltava riittävästi, se on stressiä poistava tekijä. Minimalistinen  sisustus vaatii selkeyttä, asukas sanoo.

Vähintään yhtä tärkeänä hän pitää, että valaistus suunnitellaan hyvissä ajoin ennen remonttia ja toteutetaan siten, että johdot ja laitteet on kätketty. Hiottu ilme tulee muun muassa siitä, että seinää ja taidetta valaisevat spotit on upotettu lankkulattiaan.

Detaljeja on hiottu myös keittiössä. Kaapinovet ovat tietenkin vetimettömät, ja valkoinen taso

altaineen on valettu Corianista.

- Esineitä ja yksityiskohtia vähentämällä lopputuloksesta tulee yleensä tyylikkäämpi, asukas summaa.

Asunnon sijanti lähellä keskustaa ja korkealla kattojen tasalla olivat sen tärkeimmät valintakriteerit. Pian paljastui, että kaikki väliseinät voitaisiin poistaa, sillä kantavina rakenteina ovat pylväät, eivät muuratut seinät. Remontin sekä sisustuksen kiinteät ratkaisut suunnitteli arkkitehti Niko Tiula.

Asukkaan luottamus arkkitehtiin oli horjumaton: Niko Tiula sai täysin vapaat kädet suunnitteluun. Hän tunsi asiakkaansa tyylin ja tiesi, että tavoitteet ovat yhteiset. Konsepti toteutettiin täsmälleen arkkitehdin suunnitelmien mukaan, mitään ei tarvinnut muuttaa.

Remontissa oli useita erityispiirteitä. Sisäseinät, lattiat ja sisärakenteet purettiin täysin paljaiksi. Lattian rakenteet oikaistiin ja uusi lattia tehtiin leveästä, paksusta amerikkalaisesta tammesta. Lattioiden ja seinien yhtymäkohta haluttiin puhtaaksi, jalkalistattomaksi liitokseksi. Siksi lattialankut yltävät seinän helman alle, niille piikattuun koloon, jossa niillä on se liikkumavara, minkä kosteuden mukaan elävä puu tarvitsee. Seinän ja lattian kohtaamisen absoluuttinen selkeys oli yksi eniten työstämistä vaatineista kohdista.

Asunnon keskeltä oli joskus takavuosina myyty pois noin neliömetri tilaa erään alakerran yhdistyksen sikarihuoneen tuuletushormia varten. Niinpä huoneen lävisti valtava hormi. Niko Tiulan mielestä tällaiset piirteet eivät ole ikinä ongelmia vaan mahdollisuuksia. Hormin ympärille tehdystä seinästä saatiin tilaa jakava elementti, johon voitiin sijoittaa keittiökoneet. Olohuoneen puolella seinään on upotettu lasivitriini.

Arkkitehti kävi remontin aikana joka aamu työmaalla valvomassa, että työt edistyvät tarkalleen suunnitelmien mukaan.

- Kun tehdään tämön tasoista laatua, mitään ei voi jättää oman onensa nojaan, Niko Tiula sanoo.

Keittiön, olohuoneen ja kylpyhuoneen kiintokalusteet ovat Niko Tiulan piirtämät. Hän arvostaa sitä, että asukas on niin sisällä kotinsa ideassa, että hän ei vahingossakaan rönsyle tai vesitä minimalistisia ratkaisuja, vaan vaalii niitä. Laatukoti säilyttää loistonsa ja puhtautensa käytössäkin.

- On aina kiehtovaa sovittaa asuntoa asukkaan persoonaan, samat ratkaisut eivät suinkaan sovi jokaiselle. Tässä kohteessa tunnen onnistuneeni!

Kun yhtenäisiä neliöitä on riittävästi, sisustukseen on helpompi luoda virtauksen tunnelma. Se syntyy siitä, että katseella on tilaa vaeltaa, samoin valolla. Kalusteryhmien välissä on etäisyyttä, joten ne voi järjestää kesäaikaan kunnon illallisia. Asukas pitää suomalaista puhdasta ravintoa hyvin tärkeänä.

- Meilla on ainutlaatuinen maaperä ja luonto. Sen villit antimet, sienet, marjat, riista sekä poro olisi saatava kaikki hyötykäyttöön. Vesistöissämme on huikeita kalalejeja. Jos pidämme ympäristömme puhtaana, luomuruuastamme voidann sada merkittävä vientiartikkeli, hän uskoo.

Myös nykyinen kiire herättää hänet pohtimaan.

- Tulevaisuudessa ihmiset eivät halua olla oravanpyörässä. Kaivataan hitaampaa elämänrytmiä ja halutaan perehtyä syvällisemmin perusasioihin. Luonto vaikuttaa ihmiseen stressiä lievittävästi. Käsillä tekeminen on terapeuttista, siitä saa aina hyvän mielen. Ei elämäänsä voi katsoa ruudulta eikä kuunnella kuulokkeista. Enemmän erotiikkaa kuin elektroniikkaa, se on minusta hyvä motto.

Hidastamisen ja designin puolestapuhuja on sitä mieltä, että meidan on tunnistettava omat vahvuutemme ja yhteytemme luontoon myös muotoilussa.

- Ehkä on hyvä, että me suomalaiset olemme joissakin asioissa vähän omintakeisia ja vastarannan kiiskiä. Kaikelle ei tarvitse sanoa kyllä, mutta nöyryyskin on tarpeen. Muotoilumaana meidän pitää puhaltaa yhteen hiileen ja viedä ideoitamme eteenpäin maailmalla. Luotan nuoreen sukupolveen tässä asiassa, hän sanoo.